Satama oli nuhjuinen, mutta ajoi asiansa. Ensimmäistä pinguhavaintoa ei tarvinnut odottaa kauaa kun sinne oli päässyt:
Pakolliset turistikrääsäkojutkin huomioivat pingviinien ystävät, katsokaa vaikka tuonne kyltin vasempaan reunaan. Tuotteissakin oli koristeena iloisia ystäviämme...
...mutta minua kiinnosti enemmän tämä rantabulevardilla majaileva veijari.
Tervetuloa bongaamaan pinguja! Perun rannikolla oli aina aamuisin harmaan sumuista. Aurinko alkoi pilkistää joskus iltapäivällä. Ja paikalliseen talviaikaan kun siellä oltiin, ei bikineille ollut käyttöä.
Islas Ballestasin nähtävyys ovat eläimet, eivät itse saaret. Tämä kuva yrittää nyt jotenkin esittää sitä kokonaisuutta, ilman guanon ja mätänevän merilevän hajua. Kiertelimme saaria veneillä (maihin ei menty) ja näimme jos jonkinlaista siivekästä, mutta valitetavasti lentokykyistä lintua. Pieni pelko alkoi hiipiä selkärankaa pitkin, kunnes-
-huomasin kallion laella taivasta vasten jotain mielenkiintoista!
PINGVIINEJÄ! LOS PINGÜINOS!!!!!
Solo dos pingüinos... Donde estan todos???
Opas kertoi niiden olevan jo merellä. Ovat kuulemma sen verran ujoja otuksia, että ottavat hatkat aamun ensimmäisten laivojen saapuessa. Edustimme näet jo päivän toista venekuntaa ja vain nämä kaksi olivat jääneet kuivalle maalle. Onneksi, muuten matka Etelä-Amerikkaan olisi mennyt hukkaan... Olihan siellä Perussa muutakin mielenkiintoista, mutta Islas Ballestasilla näin elämäni ensimmäiset elävät pingviinit ikinä!
